Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö,
kevätvirsiä viidakko kaikaa.
Suli hanget ja nousi jo kukkien vyö.
Sinilaine jo lyö, ja jo valkeni yö.
:,: Nyt on toivoon ja lempehen aikaa! :,:
Nyt rinnass’ on lämpö, mi murtavi jään,
joka huokuili henkeä hallan;
ja se vaativi voittoa kirkkahan sään.
Elon onnea laulaa se enteillään,
:,: kevättunteille tuottavi vallan. :,:
Nyt tunnen kuin sieluni siivet sais
ja mä leivona nousta voisin.
Ja mun tahtoni talvesta ponnahtais,
ja mun riemuni oikean kaiun sais,
:,: ja mä oikea laulaja oisin! :,:
Tuuli hiljaa henkäilee,
aalto vapaa välkkyilee.
Pikkulintu suruton
laulelee: ”Nyt kevät on!”
Vuokko kaino kuvussaan
avaa silmät unestaan.
Kaunokukat hymyten
nousee kasteniityllen.
Pursi kaunis kiikuttaa
sorjasti sen soutajaa.
Maamies peltoon pehmeään
kylvää, kyntää siementään.
Lapset kukkakimpuillaan
koristavat hiuksiaan.
Riemulaulu verraton
kaikuvi: ”Nyt kevät on!”
Ranskassa juodaan viiniä,
Saksassa olutta, Venäjällä vodkaa.
Suomessa juodaan kaikkea,
siis malja sille nostakaa!
Norjassa poltetaan kirkkoja,
Hollannissa pilveä, Venäjällä vodkaa.
Suomessa poltetaan kaikkea,
siis malja sille nostakaa!
Kesällä sataa vettä,
syksyllä vettä, talvella vettä.
Keväällä sataa paskaa,
siis malja sille nostakaa!
Ruotsissa puhutaan ruotsia,
Norjassa tanskaa, Tanskassa perunaa.
Huomenna puhutaan norjaa,
jo tänäänkin voi aloittaa!
Ennen oli miehet rautaa
ja laivat laivantekoaineest’ tehty.
Nykyään on miehet puuta
ja laivat merenpohjassa!
Kirkossa lauletaan virsiä,
Tuskassa heviä, eläkeellä humppaa.
Sitseillä lauletaan kaikkea,
siis malja sille nostakaa!
Jouluna juodaan glögiä,
vappuna skumppaa, jussina kaljaa.
Sitseillä juodaan kaikkea,
siis malja sille nostakaa!
Murheesi suista! Ilmasta, puista
soi riemuvirsi, tuoksuu jo maa.
Kas, virta vielä tanssiipi tiellä,
päin merta mennen noin vaahtoaa.
:,: Nyt rintaraukka riemusta lyö!
Jäi kauas taakse talvemme yö.
Murheesi suista! Ilmasta, puista
soi riemuvirsi, tuoksuu jo maa. :,:
Muistoissa mulla, myös ehkä sulla,
lie musta häivä – kaikk’ unholaan!
Loukkoon jo huolet, pois varjopuolet,
aurinko armas luo loistaan.
:,: Nuoruutta soipi viidat ja haat,
nuoruutta niissä itsekin saat!
Siis riemumiellä laula sä siellä –
nuoruus on suurin lahjoista maan. :,:
No, onkos tullut talvi
nyt kesän keskelle;
:,: ja nouseekohan ALVi
nyt aivan kaikelle? :,:
Jo koivu lehtilöitä
on käynyt kukkimaan.
:,: Kirkkaita kesäöitä
nyt vielä juhlitaan. :,:
Ja nuorikin nyt varttuu
kuin vanhus väsymään.
:,: Ja selkä köyryyn taipuu,
nyt kaikk’ on säryissään. :,:
Niin lyhyt, kylmä, julmin
nyt kesä jokaisen.
:,: Nyt jospa juhannuskin
ois lumikuuroinen! :,:
Ruohikko on nääntynyt sateen uupuessa.
Vaaraksi on äitynyt kulo kuivuudessa.
Ilmastonmuutos on lyönyt meille tuomion.
Vaaraksi on äitynyt kulo kuivuudessa.
Jussi on nyt, riemuitkaa nyt,
lapsen on nyt ristinyt!
:,: Jussi on taas, jussi on taas,
kaikkiall’ itikoita. :,:
:,: Nyt sitä saa, nyt sitä saa
rakkautta itikoilta. :,:
Duunari-Matti nyt
on Karjalaan lähtenyt;
kaljaa juo verkkarihousuissaan
kunnes on aamunkoi.
Mera brännvin i glasen,
mera glas på vårt bord,
mera bord på kalasen,
mera kalas på vår jord!
Mera jordar kring månen,
mera månar kring Mars,
mera marscher till Skåne,
mera Skåne, bevars, bevars, bevars!
Lisää viinaa mun lasiin,
lisää laseja pöydälle,
lisää pöytiä näihin juhliin,
lisää juhlia kansalle!
Lisää kansaa Suomeen,
lisää Suomea päälle maan,
lisää maata Suur-Suomelle,
marssitaan, marssitaan Karjalaan, Karjalaan!
Rohkem viina mu klaasi,
rohkem klaase mu lauale,
rohkem laudu meie saali,
rohkem balle rahvale!
Rohkem eestlasi maailma,
rohkem Eestimaad peale maa,
rohkem alasid Eestile,
marssigem, marssigem Petseri, Petseri!
Lisää sahtii mun tuoppiin,
lisää tuoppeja pöydälle,
lisää pöytiä Punaiseen Myllyyn,
lisää Myllyä Hämikselle.
Lisää Hämistä Kamppiin,
lisää Kamppia päälle maan,
lisää maata Suur-Hämeelle,
vallataan, vallataan Uusimaa, Uusimaa!
Vesi Helsingin seudun,
sitä nieltyään käy kaikki itkemään.
Sen juotuain tunnen: ma kalkkeudun,
ja ennen pitkää ehtyy kaivot kunnittain.
Parempaa ansaitsen.
:,: Tahdon puhtaan veden. :,:
Siksi katseeni kääntyy
täältä pohjoiseen, nään siellä Päijänteen.
Sen vettä vaill’ miljoona jo nääntyy
tääll’ Suomenlahden rantain järvettömill’ maill’.
Se mua houkuttelee,
:,: vesi Päijät-Hämeen. :,:
Ryhdyn työhön ja toimeen:
pillin valmistan, maan alle upotan.
Se toteuttaa kansan kaikki toiveet,
kun meille valtaisasti vettä kuljettaa.
Suosikkiputkeni:
:,: Päijännetunneli. :,:
:,: Pea õits’vad lilled, pea õits’vad roosid,
pea õitseb lill – ära unusta mind. :,:
Ma ütlen veel üks kord:
”Noorus on ilus aeg,
noorus ei tule iial tagasi;
ei tule, tule ta, iial ei tule ta,
noorus ei tule iial tagasi.”
:,: Meil kasvab viinapuu ja sel on marjad.
Neist voolab välja magus viin. :,:
Ma ütlen veel üks kord…
:,: Ma armastan neidu, kes mull’ nii armas.
Teda ajaviiteks armastan. :,:
Ma ütlen veel üks kord…
:,: Ära joo sina viina, ära joo sina õlut,
ära käi nii tihti sa kõrtsuteed. :,:
Ma ütlen veel üks kord…
Pian kukkivat kukat, pian kukkivat ruusut,
pian kukkii kukka – älä unohda minua.
Sanon vielä yhden kerran:
”Nuoruus on kaunista aikaa,
nuoruus ei tule koskaan takaisin;
ei tule, tule se, koskaan ei tule se,
nuoruus ei tule koskaan takaisin.”
Meillä kasvaa viinipuu ja sillä on marjat.
Niistä virtaa makeaa viiniä.
Rakastan neitoa, joka on minulle niin rakas.
Rakastan häntä ajanvietteeksi.
Älä juo sinä viinaa, älä juo sinä olutta,
älä kulje niin usein kapakkatietä.
Ikkunasta kuulen, kuinka
linnut iloisesti laulaa
kertoen viestiään meille.
Lumet sulaa, ruoho kasvaa,
aurinko saa taas
kaiken muuttaa uudestaan.
Kevätsade puhdistaa
ja raukeaksi tekee maan.
Valo antaa kaikelle aikaa.
Unelias mielikin
jo hehkun aavistaa.
Iho tahtoo koskettaa.
Keltainen toukokuu!
Mikset sä jo tuu?
Oon turhaan odottanut
tuulta lempeää.
Nyt sisään suureen unelmaan
tahdon sukeltaa,
ja toivon, ettei aika tää
tuu koskaan loppumaan.
Kesä antaa kaikille onnen tunteen,
jonka voi säilyttää.
Kun pimenee taas syksyinen iltapäivä,
voi kesän muistot lämmittää.
Sateenkaaren alla kuljen,
taakse talven portin suljen,
kostealla sammaleella seison.
Aurinkokin alkaa paistaa,
sade vaihtaa kaistaa.
Vaihdan mielen keltaiseen.
Keltainen toukokuu…
Kesä antaa kaikille onnen tunteen…
On meillä hauska talo,
se Hämäläisten on.
Sen historian vaiheista
saa hienon taruston.
:,: Kas, näin alkaa satu,
ja satu alkaa näin: :,:
On meillä talohanke,
se Hämäläisten on.
Ei sille tahdo rahaa löytyy
alta auringon.
:,: Kas, näin kasvaa velka,
ja velka kasvaa näin. :,:
On meillä talohanke,
se Hämäläisten on.
Voi rahoituksen hoitaa
suhteill’ pankinjohtohon.
:,: Kas, näin heltii laina,
ja laina heltii näin. :,:
On meillä hauska talo,
se Hämäläisten on.
Sen osakunnat koki
kerran separaation.
:,: Kas, näin häipyy KSO,
ja KSO häipyy näin. :,:
On meillä hauska talo,
se Hämäläisten on.
Kun toisaall’ peruskorjataan,
on karhu koditon.
:,: Siks näin saapuu SatO,
ja SatO saapuu näin. :,:
On meillä hauska talo,
se Hämäläisten on.
Kun Uusi vihdoin hissin saa,
on Vinni koditon.
:,: Siks näin saapuu SavO,
ja SavO saapuu näin. :,:
On meillä hauska talo,
se Hämäläisten on.
Ei civis avaintansa tarvii
sisääntulohon.
Kas, näin avaa ikkunan,
ikkunan avaa näin.
Kas, näin avaa ikkunan
ikkunan ulkoopäin.
On meillä hauska talo,
se Hämäläisten on.
Kun siivous vähän innostuu,
on Tuija matoton.
Kas, näin hävii matto,
ja matto hävii näin.
Kas, näin hävii matto
kahdesti peräkkäin.
On meillä hauska mökki,
se Koivuniemi on.
Voi hyllyn takaa sieltä löytää
hiiren luurangon.
:,: Kas, näin maatuu hiiri,
ja hiiri maatuu näin. :,:
On siellä hauska kaivo,
se uraaninen on.
Sen vettä nautiskeltuaan
saa vihreän hohdon.
:,: Kas, näin kuollaan kaikki,
ja kaikki kuollaan näin. :,:
Mä tunnen sen jo tympivän,
kaljan lämpimän.
Uuden vaiheen aloitan,
nyt gluteenittoman!
Lailla nuoruusvuosien
en tyydy Kurjalaan.
Juoman harmaan valitsen,
jää hyllyyn I-P-A!
Lonkeron juomakseni saan!
Vaikk’ olut ois halvempaa.
Lonkero – oot mun valintain
joka jurri-iltanain!
Lonkeron – (juomakseni saan) –
kun kurkkuun saan,
en kirkkaampaa kaipaakaan!
Limee, greippii, karpaloo, lonkeroo!
Juomakseni saan,
juomakseni saan
lonkeron!