Yks aivan pieni peipponen
se istui oksallaan,
ja koko päivän kaunoisen
se lauloi lauluaan.
No, mitä se peipponen lauloi?
Joo!
Pohjaan siis
tää ensimalja juodahan!
Pohjaan siis,
kyll’ lisää tuodahan!
Ja ensimmäist’ ei purra saa,
kukaan tääll’ ei surra saa.
Pohjaan siis –
tää malja juodahan!
No, onkos tullut talvi
nyt kesän keskelle;
:,: ja nouseekohan ALVi
nyt aivan kaikelle? :,:
Jo koivu lehtilöitä
on käynyt kukkimaan.
:,: Kirkkaita kesäöitä
nyt vielä juhlitaan. :,:
Ja nuorikin nyt varttuu
kuin vanhus väsymään.
:,: Ja selkä köyryyn taipuu,
nyt kaikk’ on säryissään. :,:
Niin lyhyt, kylmä, julmin
nyt kesä jokaisen.
:,: Nyt jospa juhannuskin
ois lumikuuroinen! :,:
Ruohikko on nääntynyt sateen uupuessa.
Vaaraksi on äitynyt kulo kuivuudessa.
Ilmastonmuutos on lyönyt meille tuomion.
Vaaraksi on äitynyt kulo kuivuudessa.
Jussi on nyt, riemuitkaa nyt,
lapsen on nyt ristinyt!
:,: Jussi on taas, jussi on taas,
kaikkiall’ itikoita. :,:
:,: Nyt sitä saa, nyt sitä saa
rakkautta itikoilta. :,:
Duunari-Matti nyt
on Karjalaan lähtenyt;
kaljaa juo verkkarihousuissaan
kunnes on aamunkoi.
Ranskassa juodaan viiniä,
Saksassa olutta, Venäjällä vodkaa.
Suomessa juodaan kaikkea,
siis malja sille nostakaa!
Norjassa poltetaan kirkkoja,
Hollannissa pilveä, Venäjällä vodkaa.
Suomessa poltetaan kaikkea,
siis malja sille nostakaa!
Kesällä sataa vettä,
syksyllä vettä, talvella vettä.
Keväällä sataa paskaa,
siis malja sille nostakaa!
Ruotsissa puhutaan ruotsia,
Norjassa tanskaa, Tanskassa perunaa.
Huomenna puhutaan norjaa,
jo tänäänkin voi aloittaa!
Ennen oli miehet rautaa
ja laivat laivantekoaineest’ tehty.
Nykyään on miehet puuta
ja laivat merenpohjassa!
Kirkossa lauletaan virsiä,
Tuskassa heviä, eläkeellä humppaa.
Sitseillä lauletaan kaikkea,
siis malja sille nostakaa!
Jouluna juodaan glögiä,
vappuna skumppaa, jussina kaljaa.
Sitseillä juodaan kaikkea,
siis malja sille nostakaa!
Vesi Helsingin seudun,
sitä nieltyään käy kaikki itkemään.
Sen juotuain tunnen: ma kalkkeudun,
ja ennen pitkää ehtyy kaivot kunnittain.
Parempaa ansaitsen.
:,: Tahdon puhtaan veden. :,:
Siksi katseeni kääntyy
täältä pohjoiseen, nään siellä Päijänteen.
Sen vettä vaill’ miljoona jo nääntyy
tääll’ Suomenlahden rantain järvettömill’ maill’.
Se mua houkuttelee,
:,: vesi Päijät-Hämeen. :,:
Ryhdyn työhön ja toimeen:
pillin valmistan, maan alle upotan.
Se toteuttaa kansan kaikki toiveet,
kun meille valtaisasti vettä kuljettaa.
Suosikkiputkeni:
:,: Päijännetunneli. :,:
Tuulessa purje vie venettään
yli välkkyvän Päijänteen.
Taivaalla pilvet käy leikkejään
ja nauravat peilissä veen.
Elokuun aamuiset pellot
huokuvat kultaisen tuoksun.
Kuin kuulisin kartanon kellot
ja Vääksyltä vesien juoksun.
Tätä maata en mielestäin heitä,
sen sylistä voimani saan.
Vaikka kiirehdin elämän teitä,
niin kotiini tuun uudestaan.
Vesijärvellä nään iltaruskon.
Pian tummenee päivästä yö.
Huomiseen täällä taas uskon;
on tärkeää rakkaus, työ.
Jos Pulkkilan harjulle kuljen,
nään sieltä nuo metsät ja maat,
jotka evääksi matkaani suljen,
kuten taipaleeltaan kuninkaat.
Tätä maata en mielestäin heitä…
Niin tahtoisin pitkälle liitää,
kuin suksineen rohkeat nuo,
tai laduillas uljaasti kiitää,
jos kunniaa sulle se suo.
Vaikka kierränkin länttä ja itää,
niin juuriain irti en saa.
Ne mullassas tahdonkin pitää,
sinä vihreiden harjujen maa.
:,: Tätä maata en mielestäin heitä… :,:
Nyt illan ruskoon auermaan
käy lento joutsenen.
Se laskee virran hopeaan
ja soutaa laulellen.
Se lauluin kiittää Pohjolaa,
sen taivas kaunis on;
yökausin päivä unohtaa
voi levon tuokion.
On varjot syvät, tummuneet
sen leppäin, koivujen;
ja kultaa hohtaa lahden veet,
on aalto vilpoinen.
Sen ompi onni kallehin,
ken siellä rakastaa.
On sieltä usko syntyisin,
se sinne kaihoaa.
Niin kaikui laulu kiitäen
yl’ aaltoin siintäväin,
ja joutsen armaan rinnallen
nyt souti, lauloi näin:
”Vaikkei sun elos unelma
vie vuosisatojen taa,
sä lauloit Suomen virroilla,
sait keväin rakastaa.”
Jos tahdot iloa nauttia, niin juo, niin juo!
Jos tahdot vältellä tautia, niin juo, niin juo!
Sillä viinapa iloiseks tekee sun mieles
ja laulujen laulantaan virittää kieles!
Siis juo ja laula, ja juo ja laula,
ja juo ja laula, ja juo ja laula…
↔
Trink, trink, Brüderlein, trink,
lass doch die Sorgen zu Haus!
Trink, trink, Brüderlein, trink,
leere dein Glas mit mir aus!
:,: Meide den Kummer
und meide den Schmerz,
dann ist das Leben ein Scherz! :,:
Jos oot sä vanha ja voimaton, niin juo, niin juo!
Jos oot sä nuori ja naimaton, niin juo, niin juo!
Sillä juoma tuo vanhalle voimia lisää
ja nuoren ei tarvitse neuvoa isää!
Siis juo ja laula, ja juo ja laula…
↕
Trink, trink, Brüderlein, trink…
Ja maisterit koulussa opettaa ja juo, ja juo.
Kun illalla tuntinsa lopettaa, he juo, ja juo.
Kun päivällä hissaa ja matikkaa jauhaa,
niin illalla raitilla räyhää ja pauhaa,
ja juo ja laulaa, ja juo ja laulaa…
↺
Trink, trink, Brüderlein, trink…
Ja upseerit sodassa taistelee ja juo, ja juo,
ja välillä pullosta maistelee, ja juo, ja juo.
Kun taistelun melskeessä pyssyt ne paukkaa,
niin upseerit välillä pullosta naukkaa,
ja juo ja laulaa, ja juo ja laulaa…
⇅
Trink, trink, Brüderlein, trink…
Yhä seurassa veikot nuo maistelee, ja juo, ja juo!
Ja viime pullosta taistelee, ja juo, ja juo!
Kun baarissa viimein on tarjoilu loppu,
on päässäkin sammunut viimeinen proppu!
He juo ja laulaa, ja juo ja laulaa…
⭝
Trink, trink, Brüderlein, trink…
Elo ylioppilasten
niin kuin risti raskas on,
kaikki kääntyy meitä vasten,
kaikki alla auringon.
Eikä löydy lohdutusta
hyörinässä hengen maan.
:,: Kiero, saita, synkkä, musta:
elo ylioppilaan. :,:
Elo ylioppilasten
on kuin suuri kaalimaa,
jossa kansa kattilaansa
kaalinpäitä kasvattaa.
Eikä vuotten onnekasten
päivännousu meitä nää.
:,: Elo ylioppilasten
on kuin suuri kaalinpää! :,:
Eikä kukkaseppeleitä
kuulu hautakummullen.
Matkallansa pettyneitä
yks vain muistaa siunaten.
Sielu onnenmaita kulkee,
viime tervehdyksen saat:
:,: muistos kukkaroonsa sulkee
alkoholikauppiaat. :,:
Mera brännvin i glasen,
mera glas på vårt bord,
mera bord på kalasen,
mera kalas på vår jord!
Mera jordar kring månen,
mera månar kring Mars,
mera marscher till Skåne,
mera Skåne, bevars, bevars, bevars!
Lisää viinaa mun lasiin,
lisää laseja pöydälle,
lisää pöytiä näihin juhliin,
lisää juhlia kansalle!
Lisää kansaa Suomeen,
lisää Suomea päälle maan,
lisää maata Suur-Suomelle,
marssitaan, marssitaan Karjalaan, Karjalaan!
Rohkem viina mu klaasi,
rohkem klaase mu lauale,
rohkem laudu meie saali,
rohkem balle rahvale!
Rohkem eestlasi maailma,
rohkem Eestimaad peale maa,
rohkem alasid Eestile,
marssigem, marssigem Petseri, Petseri!
Lisää sahtii mun tuoppiin,
lisää tuoppeja pöydälle,
lisää pöytiä tähän Björkkikseen,
lisää Björkkistä Hämikselle.
Lisää Hämistä Kamppiin,
lisää Kamppia päälle maan,
lisää maata Suur-Hämeelle,
vallataan, vallataan Uusimaa, Uusimaa!
Mä tunnen sen jo tympivän,
kaljan lämpimän.
Uuden vaiheen aloitan,
nyt gluteenittoman!
Lailla nuoruusvuosien
en tyydy Kurjalaan.
Juoman harmaan valitsen,
jää hyllyyn I-P-A!
Lonkeron juomakseni saan!
Vaikk’ olut ois halvempaa.
Lonkero – oot mun valintain
joka jurri-iltanain!
Lonkeron – (juomakseni saan) –
kun kurkkuun saan,
en kirkkaampaa kaipaakaan!
Limee, greippii, karpaloo, lonkeroo!
Juomakseni saan,
juomakseni saan
lonkeron!
:,: Pea õits’vad lilled, pea õits’vad roosid,
pea õitseb lill – ära unusta mind. :,:
Ma ütlen veel üks kord:
”Noorus on ilus aeg,
noorus ei tule iial tagasi;
ei tule, tule ta, iial ei tule ta,
noorus ei tule iial tagasi.”
:,: Meil kasvab viinapuu ja sel on marjad,
neist voolab välja magus viin. :,:
Ma ütlen veel üks kord…
:,: Ma armastan neidu, kes mull’ nii armas,
teda ajaviiteks armastan. :,:
Ma ütlen veel üks kord…
:,: Ära joo sina viina, ära joo sina õlut,
ära käi nii tihti sa kõrtsuteed. :,:
Ma ütlen veel üks kord…
Terve, metsä; terve, vuori;
terve, metsän ruhtinas!
Täss’ on poikas uljas, nuori;
esiin käy hän, voimaa täys
kuin tuima tunturin tuuli.
Metsän poika tahdon olla,
sankar’ jylhän kuusiston.
Tapiolan vainiolla
karhun kanssa painii lyön,
ja maailma Unholaan jääköön.
Viherjäisell’ lattialla,
miss’ ei seinät hämmennä,
tähtiteltin korkeen alla
käyskelen ja laulelen,
ja kaiku ympäri kiirii.
Kenen ääni kiirii siellä?
Metsän immen lempeän.
Liehtarina miehen tiellä
hienohelma hyppelee,
ja kultakiharat liehuu.
Ihana on täällä rauha,
urhea on taistelo.
Myrsky käy ja metsä pauhaa,
tulta iskee pitkäinen,
ja kuusi ryskyen kaatuu.
Metsän poika tahdon olla…
Minä juon, sinä juot, hän juo.
Me juomme, te juotte, he juovat, ja:
Juovat on raidat ja raidat on pajut
ja raidat rajut ovat šokkijuovat!
Ovat hätkähdyttävät holistit,
ne kaikki juomat juovat!
Holismi on tiemmä jotain kokonaisvaltaista,
siis nauttikaamme, siskot, veikot,
hyvistä maltaista!
Ja eihän tiikerikään pääse eroon juovistaan,
juovat puolestansa eivät mieti huomistaan.
Juovat on raidat ja raidat on pajut…
Holismi on tiemmäjuttu kokonaisvaltainen,
humalan kukka onkin juttu kävyn kaltainen.
Ja eihän tiikerikään pääse eroon juovistaan,
juovat suovat siivut juomistansa tuomistaan.
Minä juon, sinä juot, hän juo.
Me juomme, te juotte, he juovat, ja:
Juovat on raidat ja raidat on pajut…
Juovat eivät näytä murheitansa muistavan,
sillä kännissä on kivaa!
Asiat tuntuu luistavan.
Vaan humalan käpyä aamusella
palokärki nokkii –
tuskin meistä kukaan silti
yhtään mitään oppii!
On meillä hauska talo,
se Hämäläisten on.
Sen historian vaiheista
saa hienon taruston.
:,: Kas, näin alkaa satu,
ja satu alkaa näin: :,:
On meillä talohanke,
se Hämäläisten on.
Ei sille tahdo rahaa löytyy
alta auringon.
:,: Kas, näin kasvaa velka,
ja velka kasvaa näin. :,:
On meillä talohanke,
se Hämäläisten on.
Voi rahoituksen hoitaa
suhteill’ pankinjohtohon.
:,: Kas, näin heltii laina,
ja laina heltii näin. :,:
On meillä hauska talo,
se Hämäläisten on.
Sen osakunnat koki
kerran separaation.
:,: Kas, näin häipyy KSO,
ja KSO häipyy näin. :,:
On meillä hauska talo,
se Hämäläisten on.
Kun toisaall’ peruskorjataan,
on karhu koditon.
:,: Siks näin saapuu SatO,
ja SatO saapuu näin. :,:
On meillä hauska talo,
se Hämäläisten on.
Kun Uusi vihdoin hissin saa,
on Vinni koditon.
:,: Siks näin saapuu SavO,
ja SavO saapuu näin. :,:
On meillä hauska talo,
se Hämäläisten on.
Ei civis avaintansa tarvii
sisääntulohon.
Kas, näin avaa ikkunan,
ikkunan avaa näin.
Kas, näin avaa ikkunan
ikkunan ulkoopäin.
On meillä hauska talo,
se Hämäläisten on.
Kun siivous vähän innostuu,
on Tuija matoton.
Kas, näin hävii matto,
ja matto hävii näin.
Kas, näin hävii matto
kahdesti peräkkäin.
On meillä hauska mökki,
se Koivuniemi on.
Voi hyllyn takaa sieltä löytää
hiiren luurangon.
:,: Kas, näin maatuu hiiri,
ja hiiri maatuu näin. :,:
On siellä hauska kaivo,
se uraaninen on.
Sen vettä nautiskeltuaan
saa vihreän hohdon.
:,: Kas, näin kuollaan kaikki,
ja kaikki kuollaan näin. :,:
Kun mä sinut kohtasin,
oli ilta ihanin.
Koivuniemessä kimmelsi taivaan kuu.
Sinä sanoit: ”Menkäämme
Pursijärven rannalle.”
Mietin: ”Nyt juttu tää onnistuu.”
Perille kun saavuttiin,
sitsiruoat tuoksui niin.
Joku ponttonin reunalta kajahtaa:
”Heti rantaan kulkekaa,
liiat kuteet riisukaa,
on tunnelma tääl huumaava.”
Oi, jos toivot, susta kuraattorin tekisin.
On tietämyksesi maailman mahtavin!
Mutta enhän sitä tee, rivijäsen riittänee,
kunhan vierelläsi näin olla saan.
Ponttoonilla makoiltiin,
fuksi tarttui varpaisiin,
kun me laulua hämäläisten kuunneltiin.
Pientä huulta heitit kai,
suoraan suusta suuhun vain.
Näistä civikset puhuu kuiskuttain.
Oi, jos toivot, susta kuraattorin tekisin…
Huomenna mennään Koivuniemeen,
Koivuniemeen, Koivuniemeen.
Huomenna mennään Koivuniemeen
koko kesäksi.
Lähdetään vaan, vaan, vaan
uudestaan-taan-taan
Koivunie-nie-niemeä katselemaan-maan-maan.
Jännitys alkaa, kun R-junaan astuu,
R-junaan astuu, R-junaan astuu.
R-junaan tietenkin helposti mahtuu,
ja palellakin saa.
Lähdetään vaan…
Katsopa ilvestä lyllertämässä,
kaikkine kamppeineen tyllertämässä.
Maantiessä riittää myllertämistä
vaikka koko päiväksi.
Lähdetään vaan…
Katso, kun ilves on raaputtamassa,
hyttysenpistoja saatuansa.
Siellä on paukama, täällä on paukama,
paukamass’ paukama.
Lähdetään vaan…
Paljussa lämpiää ihmiskeitto,
ihmiskeitto, ihmiskeitto.
Paljussa lämpiää ihmiskeitto,
kun sitsit jatkuu vaan.
Lähdetään vaan…
Rannassa ollaan aamuun asti,
sauna lyö löylyä tauottomasti.
Boomboxi ulvoo raivoisasti,
siitä nauttii naapuritkin.
Lähdetään vaan…
Sitten kun on Koivuniemessä oltu,
kyllä sen tuntee, että on oltu.
Ihme se on, jollei maistu jo torkku
aamunkoitteessa.
Lähdetään vaan…
Öitään ei tarvitse yksinään viettää,
hiiret kun seinien raoissa rientää.
Huomisen vointi on raikas ja sievä
ja valmis mihin vaan.
Lähdettiin vaan…
:,: Oi ihmislapset – te kuunnelkaa,
kun teille lapset soittaa maan. :,:
:,: On kevyt askel, vie mukanaan,
kun kutsuu rannalle,
tuo soitto, loitto kutsuu
rannalle tanssimaan. :,:
:,: On kesä viimein – se juovuttaa,
ei kenkään kaamosta muistakaan. :,:
:,: Näin mahla kahleensa kirvoittaa!
Se virtaa valloillaan,
saa vaisunkin raisuksi
rannalle tanssimaan. :,:
:,: On saatu sahti – se vahvistaa,
ja jalkain tahtia kannustaa. :,:
:,: Ei ykskään vahtia toista saa!
On mahti maltaalla,
soi viulu, kiulu kiertää,
yhdessä tanssitaan. :,:
:,: Was wollen wir trinken
sieben Tage lang?
Was wollen wir trinken?
So ein Durst. :,:
:,: Es wird genug für alle sein.
Wir trinken zusammen,
roll das Fass mal rein!
Wir trinken zusammen,
nicht allein. :,:
Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks luopi,
sen kutsuu elohon.
Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa.
Puut metsän huminoivat
taas lehtiverhossa.
Se meille muistuttaapi
hyvyyttäs, Jumala,
ihmeitäs julistaapi
se vuosi vuodelta.
Taas linnut laulujansa
visertää kauniisti.
Myös eikö Herran kansa
Luojaansa kiittäisi!
Mun sieluni, sä liitä
myös äänes kuorohon
ja armon Herraa kiitä,
kun laupias hän on.
Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks luopi,
sen kutsuu elohon.
Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa.
Puut metsän huminoivat
taas lehtiverhossa.
Se meille muistuttaapi
mahdollisuudesta
ihmeitä maailmamme
hoitaa ja varjella.
Taas linnut laulujansa
visertää kauniisti.
Myös eikö maailmaansa
kansatkin kiittäisi!
Mun ääneni sä liitä
myös rauhan kuorohon.
Se julmuutta ei kiitä,
vaan laupias se on.