Mera brännvin i glasen,
mera glas på vårt bord,
mera bord på kalasen,
mera kalas på vår jord!
Mera jordar kring månen,
mera månar kring Mars,
mera marscher till Skåne,
mera Skåne, bevars, bevars, bevars!
Lisää viinaa mun lasiin,
lisää laseja pöydälle,
lisää pöytiä näihin juhliin,
lisää juhlia kansalle!
Lisää kansaa Suomeen,
lisää Suomea päälle maan,
lisää maata Suur-Suomelle,
marssitaan, marssitaan Karjalaan, Karjalaan!
Rohkem viina mu klaasi,
rohkem klaase mu lauale,
rohkem laudu meie saali,
rohkem balle rahvale!
Rohkem eestlasi maailma,
rohkem Eestimaad peale maa,
rohkem alasid Eestile,
marssigem, marssigem Petseri, Petseri!
Lisää sahtii mun tuoppiin,
lisää tuoppeja pöydälle,
lisää pöytiä Punaiseen Myllyyn,
lisää Myllyä Hämikselle.
Lisää Hämistä Kamppiin,
lisää Kamppia päälle maan,
lisää maata Suur-Hämeelle,
vallataan, vallataan Uusimaa, Uusimaa!
Pikku Kakkosen posti
PL 347
33101 Tampere 10
Pikku Kakkosen posti
Pikku Kakkosen URL
http://
www.yle.fi
/~ransu
Vesi Helsingin seudun,
sitä nieltyään käy kaikki itkemään.
Sen juotuain tunnen: ma kalkkeudun,
ja ennen pitkää ehtyy kaivot kunnittain.
Parempaa ansaitsen.
:,: Tahdon puhtaan veden. :,:
Siksi katseeni kääntyy
täältä pohjoiseen, nään siellä Päijänteen.
Sen vettä vaill’ miljoona jo nääntyy
tääll’ Suomenlahden rantain järvettömill’ maill’.
Se mua houkuttelee,
:,: vesi Päijät-Hämeen. :,:
Ryhdyn työhön ja toimeen:
pillin valmistan, maan alle upotan.
Se toteuttaa kansan kaikki toiveet,
kun meille valtaisasti vettä kuljettaa.
Suosikkiputkeni:
:,: Päijännetunneli. :,:
Näin hiljaa, hiljaa hiivitään
me Järjen asialla.
On kaikki kansa pötköllään
pian giljotiinin alla.
Päät putoilevat tukuittain,
ancien régime on muisto vain.
Hei, katkaisuhoitoa Ranskalle tarjoaa
Marat ja Danton ja Roberspierre!
Ja kun me käymme Versailles'hin,
jo huomaa aivotonkin:
me tyrmään viemme Ludvigin
ja tyhmän puolisonkin.
Kun vartioimme tarkkaan, niin
he karkaa eivät Burgundiin.
Pian kruunupäät katkoo ja monarkit murhauttaa
Marat ja Danton ja Roberspierre!
Ja oppineita tarvitse
me enää emme täällä.
Ei keiku Lavoisierin pää
pian hartioiden päällä.
Kun Yhteishyvä puhuu, saa
et päätöksestä valittaa,
kas, Ranskassa valistaa kansaa saa yksistään
Marat ja Danton ja Roberspierre!
Papitko myös – no tottakai,
ja kaikki tuomareista,
ja veroherrat, viskaalit
ja munkit luostareista.
Kun loppuun saamme aatelin,
niin siirrymme sen piikoihin.
Näin päitä kun pudottaa, kansaa kai rauhoittaa
Marat ja Danton ja Roberspierre!
Kun kurkkuun asti pullollaan
on hirmuvaltaa kansa,
niin Marat puukon palleaan
saa kylpyammeessansa.
Pian päätä vailla Danton on
ja Roberspierrekin kalloton.
Näin toisensa lahtaa ja teuraaksi kannetaan
Marat ja Danton ja Roberspierre!
Minä juon, sinä juot, hän juo.
Me juomme, te juotte, he juovat, ja:
Juovat on raidat ja raidat on pajut
ja raidat rajut ovat šokkijuovat!
Ovat hätkähdyttävät holistit,
ne kaikki juomat juovat!
Holismi on tiemmä jotain kokonaisvaltaista,
siis nauttikaamme, siskot, veikot,
hyvistä maltaista!
Ja eihän tiikerikään pääse eroon juovistaan,
juovat puolestansa eivät mieti huomistaan.
Juovat on raidat ja raidat on pajut…
Holismi on tiemmäjuttu kokonaisvaltainen,
humalan kukka onkin juttu kävyn kaltainen.
Ja eihän tiikerikään pääse eroon juovistaan,
juovat suovat siivut juomistansa tuomistaan.
Minä juon, sinä juot, hän juo.
Me juomme, te juotte, he juovat, ja:
Juovat on raidat ja raidat on pajut…
Juovat eivät näytä murheitansa muistavan,
sillä kännissä on kivaa!
Asiat tuntuu luistavan.
Vaan humalan käpyä aamusella
palokärki nokkii –
tuskin meistä kukaan silti
yhtään mitään oppii!
Mennään alas bisneksiin
päihittään se Hans!
Lähettikö ne mulle tyttärii,
kun mä halusin poikii?
Te ootte surkein nippu ikinä,
mut mä helvetin varma oon:
vielä mä susta teen miehen.
(Perkele!)
Mieli niin kuin metsä,
mutta faija sisälläin.
Kun sä löydät keskuksen,
oot varmasti voittajain.
Ootte paskaa,
silkkaa kengänpohjan kuraa,
ettekä saatana tajua mitään.
Jotenkin teistä mä miehet teen.
Mä en saa henkeä!
Taidan kuolla tänä yönä.
Mä oon tyhmä, kun en käynyt salilla.
Mä en nää mun silmiäni.
Mulla on kimeä ääni!
Helvetin hyviä makkaroita!
Käy nopee hakee ne juoksukaljat!
Kaadat mennes kaikki, oot kuin tulva!
Sytytä kämppäs palaan, se on voimaa!
Sä oot niin salaperäinen kuin puolikuu!
Aika juoksee meitä vastaan,
kun se Hans saapuu!
Kuule minun käskyni,
niin sä ehkä selviit.
Sä et oo puvustettu sotaan raivoisaan,
pakkaa ylös ja painu vittuun.
Miten mä susta teen miehen?
:,: Käy nopee hakee ne juoksukaljat… :,:
Kun et jaksa enää esittää mitään,
kun et suuta pysty supussa pitää,
tule luoksemme – pöytä on jo katettu.
Tääl ei tarvi pelkää maailmanloppuu,
ja silmät nopeasti hämärään tottuu.
Tänne ennenkin katseilta on paettu.
Tarjolla on sitä kiellettyä hedelmää.
Se mikä tapahtuu täällä, se tänne jää.
Jätettyjä, petettyjä,
eronneita, karanneita
langenneita, ratkenneita,
sisimpänsä salanneita.
Mä lupaan, että on hauskempaa meil,
jotka löytää syntisten pöytään!
Kiusattuja, tuomittuja,
perintönsä juhlineita,
kivipohjaan pudonneita,
kirottuja tuhlareita.
Mä lupaan, että on hauskempaa meil,
jotka löytää syntisten pöytään!
Kun et kaipaa sääliä etkä saarnaa,
tai et jaksa täydellisyyden taakkaa,
tule luoksemme – leipä on jo murrettu.
Meit on täällä sekava seurakunta,
ja sellaisena kun oot sun pitää tulla.
Mun viereen on paikka sulle varattu.
Jos joku teistä on niin synnitön
ja kunnollinen,
heittäköön päällemme tänne
sen ensimmäisen kiven.
Jätettyjä, petettyjä…
Jos valtasi ois,
en portiltas käännyttäis ketään pois.
Kai vastauksen saan,
kun kerran me vielä tavataan.
Jätettyjä, petettyjä…
:,: Mä lupaan, että on hauskempaa meil,
jotka löytää syntisten pöytään! :,:
Saimaan saaressa pikkuinen torppa,
uhraa portailla kultisti Miikkulainen,
mutta pintaan ei nouse kuin norppa,
on pettymys melkoinen.
Aallon alla se suunnisti kutsujan luo,
sille tuttua tutumpi on messu tuo.
Laulu kertoo näin mitä on yksin kun jää;
hyvin hylje sen ymmärtää.
Uhrata enää ei Cthulhulle päitä,
maailma modernisoitunut on.
Muinaisjäänteitä viiksekkäitä
mies sekä hylje kumpikin on.
Saimaan saaressa pikkuinen torppa,
sinne muinaisten kulttinsa tahtonut ei.
Yksin kultisti jäi kuten norppa,
myös sen mestarin kohtalo vei.
Suuri Saimaa, mut sata on hylkeitä vaan,
kohta jäljellä ei ehkä ainuttakaan.
Uhriveistänsä teroittaa Miikkulainen,
aatos mieleessään hirmuinen.
Uhrata enää ei Cthulhulle päitä…
Saimaan saaressa pikkuinen torppa,
karjuu loitsuja kultisti Miikkulainen.
Uhrikivellä hengetön norppa
makaa hiljalleen kylmettyen.
Suuri Saimaa, ja alta sen lainehien
nousee kauhu niin vanha ja lonkeroinen.
Niin on kohtalo norpan kuin Miikkulaisen
olla sukunsa viimeinen.
Viimeinkin uhrataan Cthulhulle päitä,
maailmaan palannut muinainen on.
Lounaaksi syötyjä pölkkypäitä
mies sekä hylje kumpikin on!
Se oli unta, saataiski tuo mesta;
Pokémon-kunta löyty Keski-Suomesta.
Kun kaikki haikaa perään
jonku pelimestaruuden,
tarkoitusta haeskelin,
kunnes löysin Uuden.
Sit otan haltuun Tavastian tilat,
ei osakunnat katoo mihkää
niinku netti-Anttilat.
Bottan kautta fiilis,
ohjelma on tiivis,
jengi kiertää maakuntii,
ja maita kiertää civis.
Tenttisalissa, kun pistän
silmät kii, silmät kii,
pyörittelen mielessä
vääriä vastauksii, vastauksii.
Nukahdan; nään unta, jossa
tanssin Uuden portaikossa.
Unohda en katsoo silmiin
mun avecii, no niin, no niin.
Unelmii! Saanko koskaan niitä kii?
Osakuntaunelmii, niitä saanko kii?
Kun ahdistaa, duunit viikkoo tahdistaa,
jo heivaan kirjat – ny luulen niin –
paan kirjat Nypoleniin.
Katon, ettei Tervis mee karille,
moikkaan Ilotalos teekkarille,
on Uppsalan joenranta buli,
Tartossa krambambuli.
Mitään en kadu, kannatti kokeilla.
Hauskaa on niinku laululokeilla.
Paistaa tai sataa lunta,
mull’ on kavereit’ satakunta…
Unelmii, niistä saat sä kii!
Me tahtoo uusii jäsenii, (vi ses på nationer…)
tyttöi ja poikii.
Osakuntaunelmii, ota niistä kii!
Saisko olla flaijerii? Tuo kans kaverii!
Osakuntaunelmii, niissä roikun kii!
Jengi huutaa omstarttii!
Enkä mee kotiin…