Tuulessa purje vie venettään
yli välkkyvän Päijänteen.
Taivaalla pilvet käy leikkejään
ja nauravat peilissä veen.
Elokuun aamuiset pellot
huokuvat kultaisen tuoksun.
Kuin kuulisin kartanon kellot
ja Vääksyltä vesien juoksun.
Tätä maata en mielestäin heitä,
sen sylistä voimani saan.
Vaikka kiirehdin elämän teitä,
niin kotiini tuun uudestaan.
Vesijärvellä nään iltaruskon.
Pian tummenee päivästä yö.
Huomiseen täällä taas uskon;
on tärkeää rakkaus, työ.
Jos Pulkkilan harjulle kuljen,
nään sieltä nuo metsät ja maat,
jotka evääksi matkaani suljen,
kuten taipaleeltaan kuninkaat.
Tätä maata en mielestäin heitä…
Niin tahtoisin pitkälle liitää,
kuin suksineen rohkeat nuo,
tai laduillas uljaasti kiitää,
jos kunniaa sulle se suo.
Vaikka kierränkin länttä ja itää,
niin juuriain irti en saa.
Ne mullassas tahdonkin pitää,
sinä vihreiden harjujen maa.
:,: Tätä maata en mielestäin heitä… :,:
Yks aivan pieni peipponen
se istui oksallaan,
ja koko päivän kaunoisen
se lauloi lauluaan.
No, mitä se peipponen lauloi?
Joo!
Pohjaan siis
tää ensimalja juodahan!
Pohjaan siis,
kyll’ lisää tuodahan!
Ja ensimmäist’ ei purra saa,
kukaan tääll’ ei surra saa.
Pohjaan siis –
tää malja juodahan!
Tula tuulan tuli tuli tei,
emme erkane konsana, ei.
Mesimarjani, pulmuni, pääskyni mun!
Paras aarteeni oot –
sinä mun, minä sun.
Mitä toivoisin minä muuta?
Tula tuulan tuli tuli tei,
oma onni se yhtehen vei.
Ja tulkohot hallat ja harmit ja muut!
Ilo huoleton meillä on,
naurussa suut,
ja kirkkaana päivä ja ilta.
Vesi Helsingin seudun,
sitä nieltyään käy kaikki itkemään.
Sen juotuain tunnen: ma kalkkeudun,
ja ennen pitkää ehtyy kaivot kunnittain.
Parempaa ansaitsen.
:,: Tahdon puhtaan veden. :,:
Siksi katseeni kääntyy
täältä pohjoiseen, nään siellä Päijänteen.
Sen vettä vaill’ miljoona jo nääntyy
tääll’ Suomenlahden rantain järvettömill’ maill’.
Se mua houkuttelee,
:,: vesi Päijät-Hämeen. :,:
Ryhdyn työhön ja toimeen:
pillin valmistan, maan alle upotan.
Se toteuttaa kansan kaikki toiveet,
kun meille valtaisasti vettä kuljettaa.
Suosikkiputkeni:
:,: Päijännetunneli. :,:
:,: Oi ihmislapset – te kuunnelkaa,
kun teille lapset soittaa maan. :,:
:,: On kevyt askel, vie mukanaan,
kun kutsuu rannalle,
tuo soitto, loitto kutsuu
rannalle tanssimaan. :,:
:,: On kesä viimein – se juovuttaa,
ei kenkään kaamosta muistakaan. :,:
:,: Näin mahla kahleensa kirvoittaa!
Se virtaa valloillaan,
saa vaisunkin raisuksi
rannalle tanssimaan. :,:
:,: On saatu sahti – se vahvistaa,
ja jalkain tahtia kannustaa. :,:
:,: Ei ykskään vahtia toista saa!
On mahti maltaalla,
soi viulu, kiulu kiertää,
yhdessä tanssitaan. :,:
:,: Was wollen wir trinken
sieben Tage lang?
Was wollen wir trinken?
So ein Durst. :,:
:,: Es wird genug für alle sein.
Wir trinken zusammen,
roll das Fass mal rein!
Wir trinken zusammen,
nicht allein. :,:
Kun mä sinut kohtasin,
oli ilta ihanin.
Koivuniemessä kimmelsi taivaan kuu.
Sinä sanoit: ”Menkäämme
Pursijärven rannalle.”
Mietin: ”Nyt juttu tää onnistuu.”
Perille kun saavuttiin,
sitsiruoat tuoksui niin.
Joku ponttonin reunalta kajahtaa:
”Heti rantaan kulkekaa,
liiat kuteet riisukaa,
on tunnelma tääl huumaava.”
Oi, jos toivot, susta kuraattorin tekisin.
On tietämyksesi maailman mahtavin!
Mutta enhän sitä tee, rivijäsen riittänee,
kunhan vierelläsi näin olla saan.
Ponttoonilla makoiltiin,
fuksi tarttui varpaisiin,
kun me laulua hämäläisten kuunneltiin.
Pientä huulta heitit kai,
suoraan suusta suuhun vain.
Näistä civikset puhuu kuiskuttain.
Oi, jos toivot, susta kuraattorin tekisin…
Lasi täytyy oluesta.
Elämä on dokaamista.
Ota lasi käteen, juodaan kaljaa.
Pyydä minut aamuteelle,
oksennetaan parvekkeelle.
Nyt on maaliskuu,
ja minä vasta treenaan.
En kossua dokaa, en vinkkua dokaa,
kun dokaan, niin dokaan kaljaa vaan,
ja kännissä oon,
ennen kuin huomaatkaan.
Ennen dokasin paljon,
tänään dokaan kai vielä enemmän.
Tarjoilija, tuoppi vielä tuokaa.
On meillä hauska talo,
se Hämäläisten on.
Sen historian vaiheista
saa hienon taruston.
:,: Kas, näin alkaa satu,
ja satu alkaa näin: :,:
On meillä talohanke,
se Hämäläisten on.
Ei sille tahdo rahaa löytyy
alta auringon.
:,: Kas, näin kasvaa velka,
ja velka kasvaa näin. :,:
On meillä talohanke,
se Hämäläisten on.
Voi rahoituksen hoitaa
suhteill’ pankinjohtohon.
:,: Kas, näin heltii laina,
ja laina heltii näin. :,:
On meillä hauska talo,
se Hämäläisten on.
Se Kampinkadun talot
kaikki jättää varjohon.
:,: Kas, näin aukee ovet,
ja ovet aukee näin. :,:
On meillä hauska talo,
se Hämäläisten on.
Sen osakunnat koki
kerran separaation.
:,: Kas, näin häipyy KSO,
ja KSO häipyy näin. :,:
On meillä hauska talo,
se Hämäläisten on.
Kun toisaall’ peruskorjataan,
on karhu koditon.
:,: Siks näin saapuu SatO,
ja SatO saapuu näin. :,:
On meillä hauska talo,
se Hämäläisten on.
Kun Uusi vihdoin hissin saa,
on Vinni koditon.
:,: Siks näin saapuu SavO,
ja SavO saapuu näin. :,:
On meillä hauska talo,
se Hämäläisten on.
Sen osakuntalaiset tuntee
hyvin aakkoston.
:,: Siks niin seuraa SauO,
ja SauO seuraa niin. :,:
On meillä hauska talo,
se Hämäläisten on.
Kun siivous vähän innostuu,
on Tuija matoton.
Kas, näin hävii matto,
ja matto hävii näin.
Kas, näin hävii matto
kahdesti peräkkäin.
On meillä hauska mökki,
se Koivuniemi on.
Voi hyllyn takaa sieltä löytää
hiiren luurangon.
:,: Kas, näin maatuu hiiri,
ja hiiri maatuu näin. :,:
On siellä hauska kaivo,
se uraaninen on.
Sen vettä nautiskeltuaan
saa vihreän hohdon.
:,: Kas, näin kuollaan kaikki,
ja kaikki kuollaan näin. :,:
:,: Pea õits’vad lilled, pea õits’vad roosid,
pea õitseb lill – ära unusta mind. :,:
Ma ütlen veel üks kord:
”Noorus on ilus aeg,
noorus ei tule iial tagasi;
ei tule, tule ta, iial ei tule ta,
noorus ei tule iial tagasi.”
:,: Meil kasvab viinapuu ja sel on marjad,
neist voolab välja magus viin. :,:
Ma ütlen veel üks kord…
:,: Ma armastan neidu, kes mull’ nii armas,
teda ajaviiteks armastan. :,:
Ma ütlen veel üks kord…
:,: Ära joo sina viina, ära joo sina õlut,
ära käi nii tihti sa kõrtsuteed. :,:
Ma ütlen veel üks kord…
No, onkos tullut kesä
nyt talven keskelle;
:,: ja laitetaankos pesä
nyt pikkulinnuille? :,:
Jo kuusi kynttilöitä
on käynyt kukkimaan.
:,: Pimeitä talven öitä
nyt ehkä valaistaan. :,:
Ja vanhakin nyt nuortuu
kuin lapsi leikkimään.
:,: Ja koukkuselkä suortuu,
nyt kaikk’ on mielissään. :,:
Niin hyvä, lämmin, hellä
nyt mieli jokaisen.
:,: Nyt jospa ihmisellä
ois joulu ainainen! :,:
Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa;
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa;
varpunen pienoinen syönyt kesäeinehen;
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.
Joulu on nyt, riemuitkaa nyt!
Lapsi on nyt syntynyt.
:,: Joulu on taas, joulu on taas,
kattilat täynnä puuroo. :,:
:,: Nyt sitä saa, nyt sitä saa
vatsansa täyteen puuroo. :,:
Muurarirabbi nyt
on matkalle lähtenyt.
Noussut on satulaan ratsunsa
kuitenkin kuningas.
Terve, metsä; terve, vuori;
terve, metsän ruhtinas!
Täss’ on poikas uljas, nuori;
esiin käy hän, voimaa täys
kuin tuima tunturin tuuli.
Metsän poika tahdon olla,
sankar’ jylhän kuusiston.
Tapiolan vainiolla
karhun kanssa painii lyön,
ja maailma Unholaan jääköön.
Viherjäisell’ lattialla,
miss’ ei seinät hämmennä,
tähtiteltin korkeen alla
käyskelen ja laulelen,
ja kaiku ympäri kiirii.
Kenen ääni kiirii siellä?
Metsän immen lempeän.
Liehtarina miehen tiellä
hienohelma hyppelee,
ja kultakiharat liehuu.
Ihana on täällä rauha,
urhea on taistelo.
Myrsky käy ja metsä pauhaa,
tulta iskee pitkäinen,
ja kuusi ryskyen kaatuu.
Metsän poika tahdon olla…