On mulle Suomi suloisin,
vaan Häme siitä kallehin!
:,: Sen tuskin tiedän vertaista,
niin kaunista, niin herttaista
kuin kulta Hämeen maa! :,:
Lempeitä laaksoin lehtoja
ja lintuin laulupuistoja
:,: ja marjaisia kankaitaan
en unhoittaa voi milloinkaan –
oi, Hämeen kallis maa! :,:
Ei impee missään rakkaampaa,
ei siveempää, ei jalompaa,
:,: kuin Hämeen valkotukkainen,
tuo sinisilmä neitonen,
on rusoposkineen. :,:
Ja kansaa kussa löytänen
niin jäykkää kuin on Hämehen,
:,: niin vakavaa, mi auraltaan
ei suotta siirry milloinkaan,
halveksi säätyään. :,:
Jos miestä missä tarvitaan
maan eestä vaikka kaatumaan,
:,: niin uljaita on urhoja,
on järkeä, on kuntoa,
kun toimeen tartutaan. :,:
Mä oksalla ylimmällä
oon Harjulan seljänteen.
Niin kauas kuin silmään siintää
nään järviä lahtineen.
Kas, Längelmävesi tuolla
vöin hopeisin hohtelee,
:,: ja Roineen armaiset aallot
sen rantoa hyväelee. :,:
Mä vain olen lintu pieni
ja siipeni heikot on;
vaan oisinko uljas kotka,
niin nousisin lentohon,
ja nousisin taivoon asti
luo Jumalan istuimen,
:,: ja nöyrin, hartahin mielin
näin laulaisin rukoellen: :,:
Oi, taivahan pyhä Herra,
sä Isämme armias!
Ah, kuink’ on sun maasi kaunis,
kuink’ ihana taivahas!
Sä järveimme säihkyellä suo
lempemme tulta vaan.
:,: Oi, Herra, intoa anna ain’
maatamme rakastamaan! :,:
Tuulessa purje vie venettään
yli välkkyvän Päijänteen.
Taivaalla pilvet käy leikkejään
ja nauravat peilissä veen.
Elokuun aamuiset pellot
huokuvat kultaisen tuoksun.
Kuin kuulisin kartanon kellot
ja Vääksyltä vesien juoksun.
Tätä maata en mielestäin heitä,
sen sylistä voimani saan.
Vaikka kiirehdin elämän teitä,
niin kotiini tuun uudestaan.
Vesijärvellä nään iltaruskon.
Pian tummenee päivästä yö.
Huomiseen täällä taas uskon;
on tärkeää rakkaus, työ.
Jos Pulkkilan harjulle kuljen,
nään sieltä nuo metsät ja maat,
jotka evääksi matkaani suljen,
kuten taipaleeltaan kuninkaat.
Tätä maata en mielestäin heitä…
Niin tahtoisin pitkälle liitää,
kuin suksineen rohkeat nuo,
tai laduillas uljaasti kiitää,
jos kunniaa sulle se suo.
Vaikka kierränkin länttä ja itää,
niin juuriain irti en saa.
Ne mullassas tahdonkin pitää,
sinä vihreiden harjujen maa.
:,: Tätä maata en mielestäin heitä… :,:
:,: Tiedätkö, civis, tiedätkö vaan? :,:
Tiedätkö missä väsynyt civis levätä saa?
:,: Missä on Malmin hautausmaa? :,:
Siellä, ah, siellä väsynyt civis levätä saa.
Civis maita kiertelee,
juhhaidi, juhhaida,
iloisesti elelee,
juhhaidi haida!
Kautta maamme pohjoisen
kiertelee hän laulellen:
Juhhaidi hai juhhaida,
juhhaidi haida!
Fallerii! (Ha ha!)
Falleraa! (Ha ha!)
Falleral-lal-lal-lal-laa! Hei!
Juhhaidi hai juhhaida,
juhhaidi haida!
Civis vaikk’ on rahaton,
juhhaidi, juhhaida,
silti ain’ on huoleton,
juhhaidi haida!
Ryypyn saa kun vippaa vaan
ja yöksi lähtee kiinaamaan.
Juhhaidi…
Civis lähtee hummaamaan,
juhhaidi, juhhaida,
ryyppää kautta Pohjanmaan,
juhhaidi haida!
Neidot häntä armastaa,
niist’ ei millään rauhaa saa.
Juhhaidi…
:,: Ja me juomme tämän talon onneksi,
kippis, kippis! :,:
:,: Täällä oleville, poissa oleville
ja vastakin talohon tuleville,
kippis, kippis! :,:
:,: Ja me juomme tämän talon konkurssiin,
kippis, kippis! :,:
:,: Täällä oleville… :,:
Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.
Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehväseppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär’ elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäläinen tie
tunnettuhun, tuttuun tupaan vie.
:,: Kalliolle, kukkulalle
rakennan minä majani. :,:
:,: Tule, tule, tyttö nuori,
jakamaan se mun kanssani! :,:
:,: Jos et sinä mulle tule,
lähden täältä kauas pois :,:
:,: muille maille vierahille,
jost’ en koskaan palaa pois. :,:
:,: Kyllähän sen varmaan tiedän,
etten minä sua saa. :,:
:,: Tyydyn onneeni, olen yksin,
aina muistan sinua. :,:
:,: Eipä tässä asiassa
auta arvo, rikkaus. :,:
:,: Siinä koettaa voimiansa
kahden nuoren rakkaus. :,:
:,: Jos oon mieltäsi pahottanna
jollakulla tavalla, :,:
:,: pyydän anteeksi tällä kertaa.
Tapojain en paranna! :,:
Paras paikka maailmassa
ompi Hämeenlinna,
toista sen vertaa
ole ei sen rinnall’.
Sun tuutimalullan, tuutimalullan,
tuutimalullan lei,
sun tuutimalullan luikkis,
sun tuutimalullan lei!
Kadut siell’ on laskettu
kivist’ tasaisista,
kaikkein parhaasta
asfaltista.
Sun tuutimalullan…
Iltaisin, kun kadunkulmiss’
”sähkölamput” loistaa,
silloin ei tarvita
valaistusta toista.
Sun tuutimalullan…
Päivän viime säteet punaa
Keinusaaren rantaa,
aaveet linnan ikkunoista
tulimerkin antaa.
Sun tuutimalullan…
Tanssikaatte, nuori väki,
että lattia notkuu,
että lattia notkuu
ja nurin lentää jotkut!
Sun tuutimalullan…
Hyvästi nyt, hyvästi nyt,
hyvästi nyt jääkää,
ehkemme toisiamme
toista kertaa nääkään!
Sun tuutimalullan…
On taasen vietetty juhlahetki
ja eri suuntiin on eessä retki.
Siis päättäjäisiksi, veikot, vielä
ma laulun laulan ja maljan juon.
Ma laulan Suomelle armahalle,
sen iskuun valmiille leijonalle.
Sä vartu vahvaksi, synnyinmaani,
ma sulle laulan, sun maljas juon.
Ma laulan kaikelle kaunihille,
elomme haaveille, unelmille.
Jos särkyivätkin, ne auvon antoi,
ma niille laulan ja maljan juon.
Ma laulan muistoille menneisyyden,
ma laulan aarteille ystävyyden.
Niin, teille, veikot, ja entisille
ma laulun laulan ja maljan juon.
Sä hurma kaihoinen, lieto lempi,
sä aamuruskoa ruusuisempi,
sä välke taivainen elon tiellä,
ma sulle laulan, sun maljas juon.
Sä, Tuoni vaaniva, aina valpas,
pois tuntimittas ja heitä kalpas!
Saa luiseen kouraasi hetkeks sarkka,
niin sulle laulan ja maljas juon!
Mut väisty sitten, sä kalvas haamu!
Näät: yön jo voittavi uusi aamu.
Oi, päivän kultainen kehrä, terve!
Ma sulle laulan, sun maljas juon.